Sankarin paluu: Vastoinkäymisten koulima Tapio Lehtinen ei lannistu

Tapio Lehtinen on saavutustensa ansiosta muodostunut, ainakin suomalaisten purjehduspiirien keskuudessa, eräänlaiseksi kansallisaarreteeksi ja merten filosofiksi. Lehtisessä yhdistyvät suomalaisten rakastamat piirteet – pohdiskeleva, syvästi tunteva ja ei aina niin onnekas mies, oman tiensä kulkija. 

Lehtinen avasi tilaisuuden siteeraamalla Lauri viidan Betonimylläri-runoa ja ja lopetti tilaisuuden niin ikään Viidan runoon. Epätavallista lehdistötilaisuudelle, mutta kertoo paljon Lehtisestä ihmisenä.

Haaksirikosta Lehtinen kertoi heränneensä tuona kohtalokkaana päivänä kovaan pamaukseen noin 450 merimailin päässä Etelä-Afrikan rannikosta. Päästyään laitasuojien ja suojaverkon turvaamasta punkastaan, hän huomasi, että veneessä oli vettä jo lähes polviin saakka. Vettä tuntui tulevan kovalla vauhdilla veneen peräosasta. Vedenpinta nousi jatkuvasti ja Lehtinen tajusi heti, että oli tosi kyseessä. Hän heitti pelastautumispuvun veneen istumakaukaloon ja nappasi mukaansa yhden veneen monista grab bageistä, jossa oli pari satelliittilähetintä ja muita turvavarusteita. Hän yritti vielä saada mukaan toisenkin grab bagin, jonka oli sitonut liinoilla veneen wc:n taakse, mutta vesi ulottui tässä vaiheessa jo napaan saakka, eikä toista laukkua koskaan saatu mukaan.

Ajolähtö

Veneen kannella Lehtinen puki nopeasti pelastautumispuvun merinovillainen kerraston päälle ja laukaisi pelastuslautan. Hän sitoi pelastuslautan veneen kaiteeseen kiinni vetosolmulla ja heitti tavarat lauttaan. Tässä vaiheessa lautan köysi pääsi irti ja lautta alkoi lipumaan kauemmas veneestä. Lehtisen mukaan lautta oli jo muutaman metrin päässä, kun hän tajusi, mitä oli tapahtunut ja hyppäsi vaistomaisesti kengurun loikalla lauttaan.

Lehtiseltä kysyttiin tilaisuudessa, pelkäsikö hän missään vaiheessa. Lehtisen yksi tavuinen vastaus oli: ”En.” Lehtinen avasi syitä pelottomuudelleen kertomalla siitä, kuinka paljon kisaan osallistujille oli järjestetty turvallisuuteen liittyviä koulutuksia ja kokouksia ennen kisan alkua. Hänen mukaansa hänellä oli 110 % luotto sekä kisan turvallisuusorganisaatioon että omaan kykyynsä selviytyä.

Lehtinen kehui suomalaisen Ursuitin valmistamaa pelastautumispukua ja totesi, että vaikka hän ei olisi päässyt lautalle ja olisi joutunut kellumaan meressä pelkän pelastautumispuvun varassa, olisi hän siitä huolimatta selviytynyt. Yksi suuri tekijä onnistuneessa pelastusoperaatiossa oli se, että vaikka kisaan osallistujat käyttivät varsinaisessa kisassa 60–70-luvun tekniikkaa, olivat turvavarusteet parasta ja uusinta uutta mitä markkinoilla on tarjolla. Lehtisellä oli omien sanojensa mukaan jopa viisi satelliittiin liitettyä laitetta, jotka kertoivat hänen sijainnistaan ja joilla hän pystyi pitämään yhteyttä kisan organisaatioon.

Tapio Lehtinen ehti pukeutua pelastaustumispukuun ja napata mukaansa YB3-seuranta-viestintälaitteen ennen kuin hyppäsi pelastuslauttaan. 

Vaikka tilaisuudessa kysyttiin ja spekuloitiin haverista, ei Lehtisen Asteria-veneen haaksirikon syytä ei varmasti koskaan tulla tietämään täydellä varmuudella. 

Kisaorganisaatio tilanteen tasalla

Tilaisuudessa otettiin yhteys GGR-kisan johtajaan Don McIntyreen, joka kertoi tapahtumista omasta näkökulmastaan ja keskusteli Lehtisen kanssa. McIntyren mukaan GGR on seikkailu, eikä seikkailussa koskaan voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Itse haverista hän kertoi, että kisan turvallisuusorganisaatio lähti heti liikkeelle, kun Lehtisen ensimmäinen hätälähettimen signaali saatiin.

Kilpailukeskuksessa havaittiin hyvin pian, että Lehtisen vene oli lakannut lähettämästä sijaintitietojaan. McIntyren mukaan tämä tarkoitti sitä, että oli tapahtunut jotain katastrofaalista, esimerkiksi törmäys tai uppoaminen. Tämän jälkeen kisan turvallisuusorganisaatio tarkisti Lehtisen muiden turvalaitteiden tilan ja aktivoi niiden yhteydet. Muutaman minuutin kuluttua saatiinkin Tapiolta ensimmäinen viesti, joka oli varsin epäselvä.

Tämä johtui siitä, että vaikka Lehtisellä oli mukanaan toistakymmentä paria silmälaseja, ei laseista ollut kaikessa kiireessä tullut lautalle mukaan yksiäkään. Plus neljä -voimakkuuksia käyttävä Tapio onnistui kuitenkin tihrustaamalla ja qwerty-näppäimistöä muistelemalla kirjoittamaan lähes ymmärrettäviä viestejä jotka kisakeskus sitten tulkitsi. Kaikille oli suuri helpotus, kun tiedettiin että Tapio oli päässyt pelastuslauttaan ja hänen sijaintinsa oli tiedossa.

Kisaorganisaatio hälytti paikalle heti ensin Abilash Tomyn ja sitten Kirsten Neuschäferin lähtemään kohti Tapion viimeistä sijaintia. Abilash vapautettiin pian jatkamaan kisaansa, kun havaittiin että Kirsten ehtisi Tapion sijaintiin nopeammin. 

Suomea puhuva pelastaja

Tilaisuudessa otettiin myös satelliittipuhelinyhteys Tapion pelastajaan Kirsten Neuschäferiin. Puhelun aikana Tapio kiitti Kirsteniä vielä kerran pelastamisesta ja Kirsten kehui Tapion rauhallisuutta – selvällä suomen kielellä! Etelä-afrikkalainen Neuschäfer on ollut Suomessa pari kautta turistioppaana 18 vuotta sitten ja kieli oli tarttunut. Tapio kehui muutenkin Kirstenin kielipäätä ilmiömäiseksi.

Tapion ja ja Kirstenin yhteinen aika jäi lyhyeksi, kun paikalle tuli Hongkongin lipun alla seilannut paikalle hälytetty rahtialus, johon Tapio ja hänen pelastuslautansa nostettiin. Laivan määränpää oli Kiinassa, mutta Tapio pääsi kahden ja puolen viikon purjehduksen jälkeen Indonesian Jakartan sataman edustalla veneeseen, joka vei hänet maihin. Jakartassa Tapio vietti muutaman päivän ystävien luona ja sai Suomen suurlähetystöltä uuden passin ja pystyi varustautumaan kotimatkalle.

Uudet kuviot 

Jakartassa Tapiota majoittanut perhe liittyy itse asiassa Tapion seuraavaan projektiin. Perheen tytär Kaisla Jacoby on osa Lehtisen ensi syksynä alkavan Ocean Globe Race kisaveneen miehistöä. Lehtisen Galiana- veneen (Swan 55) tiimi koostuu nuoremman polven purjehtijoista, jotka ovat olleet sitoutuneita tiimiin jo pidemmän aikaa. Lehtisen mukaan hän sai kipinän tähän kisaan keskusteltuaan edellisen Golden Globe Racen aikana ollessaan viimeisellä sijalla Don McIntyren kanssa, joka kertoi seuraavasta projektistaan Tapiolle. Tapio innostui heti. Vaikka GGR ja yksinpurjehdus olivatkin hänelle mielenkiintoinen haaste, on hänen todellinen unelmansa ollut purjehtia klassinen vanha Whitbread-maailmanympärikisa uudestaan. Viime kerrasta kun on kulunut jo 40 vuotta.

Ocean Globe Race -retrokilpailu starttaa pallonkiertoon ensi vuoden syyskuussa. Kierroksen aikana pysähdytään kolmasti ja veneissä on täydet miehistöt.