Alumiiniset hyttiveneet ovat kova sana paljon ja pitkään vesillä liikkuvien keskuudessa niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin. Ihan pikkurahalla näihin meriuskottaviin yhteysveneiden aatelisiin ei tosin pääse kiinni, ainakaan uutena. Kahdeksan metrin kokoluokassa liikutaan noin 150 000 euron paikkeilla.

Ruotsissa suositaan etenkin täysalumiinisia koppiveneitä. Suomessa alumiinirungon päällä suvaitaan kannen tai hytin verran lujitemuoviakin. Materiaalihybridiin luottavat suomalaisvalmistajista Buster, Silver, Falcon ja Yamarin Cross. Ruotsalaismerkit Arronet, Anytec, Alukin ja Ockelbo vannovat puolestaan kaikessa tekemisessään täysalumiinirakenteen nimeen.

Vahvin asema Suomen alumiinisten hyttiveneiden markkinoilla on parikymmentä hyttivenettä vuodessa myyvällä Arronetilla. Kokonaismarkkina on viime vuosina jäänyt alle sataan veneeseen. Jos mukaan lasketaan myös lujitemuoviset 6–8 metriä pitkät ohjaushyttiveneet, nousee kokonaismarkkina yli 150 veneeseen. Se on ehkäpä noin puolet siitä, mitä ohjausveneiden markkina on tavannut olla niin sanottuna normaalina vuotena.

Lynxmar C26 – Vieläkö pääsee jaolle?

Vuonna 2023 aloittanut ruotsalainen Lynxmar saapui Suomen markkinoille kuluvana vuonna. Koeajossa oleva kahdeksan metrinen C26 on sen ensimmäinen malli, joten tulokas hyppää suoraan syvään päätyyn. Aivan äskettäin julkistettiin paria pykälää pienempi C22.

Lynxmar kertoo C26:n syntyneen, kun riittävän hyvää ja mieleistä yhteysvenettä ei markkinoilta entuudestaan löytynyt. Tarina on vähän ontto, eikä mitenkään uniikki. Käytännössähän se tarkoittaa, että jonkin menestyvän venemallin tai -segmentin markkinakakusta halutaan saada tavalla tai toisella pala. Yleensä markkinaosuuden valloittaminen vaatii uudelta tulokkaalta kilpailukykyistä tuotetta. Joskus se tulokkaalta onnistuu, läheskään aina ei. 

Lynxmar C26:n tapauksessa suorista kilpailijoista ei ole pulaa. Verrokeiksi sopivat ainakin Anytec A27C, Alukin C 770, Arronet 24’5 ja 26 Surprise, Buster Magnum Cabin, Ockelbo B25 CAB ja Silver Condor Cabin. Kaikki mainitut ovat vähintään alumiinirunkoisia perämoottoriyhteysveneitä, jotka soveltuvat myös retki- ja kohdeveneilyyn. Hinnaltaan ne asettuvat 100 000 ja 200 000 euron väliin.

Paljaan alumiinisen ohjaushyttiveneen ilme on jylhä. Kookkaat liimalasit antavat Lynxmar C26:n hytille nykyaikaisen olemuksen.

Lynxmar C26:n noin 175 000 euron hintalappu vaikuttaa alkuun aika jyrkältä. Korkeaa lähtöhintaa selittää kuitenkin poikkeuksellisen kattava vakiovarustus. Käytännössä Lynxmarissa on vakiona useamman kymppitonnin edestä varusteita, jotka kilpailijoihin hankitaan lisävarusteena. Esimerkiksi keulapotkuri, lämmityslaite, automaattitrimmit, tehokas lämmityslaite, lisävalot, sähköinen ankkurivinssi, jousitetut erillisistuimet ja kookas, 16-tuumainen karttaplotteri ovat C26:ssa vakiovarusteita. Pienempiä yksityiskohtiakin riittää, kuten palo/häkävaroitin, langaton lataustelakka kännykälle ja vuoteeksi pedattava matkustamo.

Moni Lynxmarin vakio- mutta kilpailijoiden lisävarusteista on sellaisia, että ne halutaan ja tarvitaan laadukkaaseen yhteysveneeseen ilman muuta mukaan. Joidenkin, kuten esimerkiksi arvokkaan sähkövinssin, vakioimisen mielekkyyden voi toki myös kyseenalaistaa – varsinkin jos sellaista ei koe tarvitsevansa.

Uimatasoon tyylikkäästi upotettu sähköinen peräankkurivinssi on yksi esimerkki monipuoliseen vakiopakettiin kuuluvista arvovarusteista. 

Lynxmar C26 – Tasajako tiloissa

Lataus on siis Lynxmarilta onnistunut, mutta riittävätkö tilat ja ominaisuudet haastamaan hyväksi havaitut kilpakumppanit? Aloitetaan tiloista.

Lynxmar on onnistunut luomaan C26:lle varsin sopusuhtaisen ilmeen. Se on keskihyttiveneeksi sekä rungoltaan että hytiltään pikemminkin matala kuin korkea, mikä yleensä kääntyy silmissä positiiviseksi seikaksi.

Pituusmitat Lynxmar on jakanut melko tasasuhtein, minkä ansiosta niin etuavotila, hytti kuin taka-avotilakin tuntuvat käyttökelpoisen tilavilta. Juuri tilajaossa on tässä kahdeksan metristen keskihyttiveneiden luokassa merkittäviä eroja. Esimerkiksi Silver Condorissa on valtava taka-avotila, melko lyhyt hytti ja pieni etuavotila. Vaikkapa Alukinissa on puolestaan pitkä etuavotila, lyhyt taka-avotila ja normi hytti.

Avotilat ovat Lynxmarissa kalustettuja, eli niissä on kiinteät, avotilan laitoja mukailevat penkit. Istumapaikkojen lisäksi penkit toimivat askelmina ja niiden sisällä on runsaasti säilytystiloja. Sisälaidat ja turkki ovat paljasta ja kulutuskestävää alumiinia, joten kurasaappailla kulkemisessa tai kuorman lastaamisessa ei tarvitse olla ylettömän tarkkana. 

Keula- ja sivukansilla sekä uimatasoilla pitoa jalan alle tarjoaa kuminen liukuestokuviointi. Avotilojen penkit on puolestaan pinnoitettu solumuovilla. Varsinaiset istuinpehmusteet löytyvät lisävarustelistalta.

Kompakteille keskihyttiveneille tyypilliseen tapaan C26:n hytti on mietitty läpikulkua silmällä pitäen. Silti sivukannetkin on jätetty aivan käyttökelpoisen leveiksi. Katolla on lisäksi hyvät kaiteet, joista saa pidettyä kiinni koko sivukansilla liikkumisen ajan. Suurin epävarmuutta sivukansilla kulkemisessa aiheuttava tekijä on katon räystäsmuotoilu, joka työntää ylävartalon asentoa epäsuotuisasti laidan ulkopuolelle.

Taka-avotila on helposti lähestyttävissä suurten uimatasojen kautta. Uimatasot yhtyvät avotilaan saumattomasti, koska peräseinämää ei ole. Kulkemisen kannalta ratkaisu on erittäin sujuva, mutta tavaroiden, lasten ja lemmikkien kaitsemisen kannalta avoin peräpeili voi vaatia erityishuomiota.

Lynxmar C26 – Hyttiin, mars! 

Ohjaushytin sujuva läpikuljettavuus on aivan oleellinen, arjen käyttömukavuuteen vaikuttava ominaisuus, joten ainakin kunnianhimoiset valmistajat miettivät sitä tarkoin. Myös Lynxmar on sisäistänyt seikan. 

Kiitettävä kokonaisuus syntyy riittävän suurista oviaukoista, luotettavasti ja jouheasti aukeavista ovista, hytin riittävästä seisomakorkeudesta ja käytävän leveydestä sekä sopivan korkuisista askelmista ja kynnyksistä. 

C26:n oviaukot ovat 60 senttiä leveitä ja 170 senttiä korkeita. Leveyttä saisi olla vähän enemmänkin, mutta hyvää luokkaa oleva korkeus helpottaa. Korkeus on luotu etuoviaukossa aukeavalla kattopalalla ja takana oven kohdalta korotetulla kattoholvilla. 

Ovissa Lynxmar luottaa yksinkertaisiin ja varmatoimisiin saranoviin. Niiden avaaminen ja sulkeminen vaativat melko määrätietoisia otteita, mikä lienee tarkoituskin. Sillä halutaan viestiä jykevyyttä ja meriuskottavuutta, eikä siihen mielikuvaan sovi rimpulat liukuovet. 

Hytin keskikäytävä on upotettu syvälle, mikä osaltaan mahdollistaa parhaimmillaan lähes kahden metrin seisomakorkeuden. Se tekee hytissä liikkumisesta huomattavan mukavaa ja selkää säästävää. Askelma- ja kynnyskorkeudet oviaukoissa ovat hyvin mietoja, sujuvuutta sekin.

Lynxmarin mukaan hytissä on istumapaikat kaikille kantavuuden sallimille kahdeksalle henkilölle, mutta todellisuus on vähän niin ja näin. Käytännössä kuusi aikuista matkustaa hytissä mukavasti, kahdeksalla on jo ahdasta. 

Mukavimmat istumapaikat on varattu kipparille ja kartturille. Nojatuolimaisissa erillisistuimissa on korkeat selkänojat, hyvä sivuttaistuki ja varasinkin pomppuisessa kelissä matkustusmukavuutta dramaattisesti parantava jousitus. 

Erillisistuimien takana on 120 senttiset laitasohvat. Niiden leveys riittää mainiosti kahden aikuisen istumiseen, mutta kolmelle mitta on auttamatta ahdas. Vertailua voi tehdä keskikokoisen henkilöauton takapenkkiin, jonka leveys on tyypillisesti 140 sentin luokkaa, eikä siinäkään kolme aikuista yleensä mielikseen istu.

C26:n takapenkkien istumamukavuus jättää joka tapauksessa toivomisen varaa, sillä selkänoja jää jokseenkin hyödyttömäksi. Se ei käytännössä onnistu tukemaan selkää lainkaan, koska yläselkä osuu ikkunan verhoiltuun, mutta kovapintaiseen alakehykseen, ennen kuin alaselkä edes tapaa selkänojaa.

Sen sijaan selkänojat tulevat tarpeeseen, kun sohvat pedataan niiden avulla vuoteeksi. Lopputuloksena on peräti 210 senttiä pitkä poikittainen parivuode. Vuode mahdollistaa paitsi yövierailut ja retkeilyn, myös C26:n käyttämisen lisämajoituskapasiteettina mökkirannassa.

Päiväkäytössä C26:n hytti on mukavan avara. Siitä pitävät huolen korkeat ikkunat ja vakiovarusteisiin kuuluva lasikattoluukku. Kiva yksityiskohta on takaseinän ja -oven ikkunat, joiden vyötärölinja on sivuikkunoita alempana. Hyöty on siinä, että kuskin paikalta on hyvä näköyhteys aivan veneen peräkulmiinkin.

Lynxmar C26 – Helppoa hallintaa

Mercuryn 300-hevosvoimaisella V8 Veradolla varustettu koeajovene on vaivaton käsitellä. Tehtävää helpottaa jo vakiona monta seikkaa. Tärkeimmät niistä ovat sähköinen kaukohallintalaite, sähköhydraulinen ohjaus, automaattitrimmit, moottoritrimmiavustin ja keulapotkuri. Näillä eväillä yhteispeli on sujuvaa ja täsmällistä.

Kojelaudassa keskeisenä elementtinä on 16-tuumainen Q Display, jonka viereen saa asetettua kännykän langattomaan lataustelakkaan. Näkyvyys kojelaudan yli ja ympäriinsä on hyvä, vaikka hyttirakenteessa jonkin verran katveita aiheuttavia kehyksiä onkin. 

Ajoasento on kaikkinensa mainio. Jos jotain parantaisi, niin polvitilaa ei ole ylettömästi ja kaasukahva ja kyynärtuki voisivat olla hitusen korkeammalla.

Ajettavuus ei estä mukavaa matkantekoa, vaikka keli vähän koettelisikin. C26:n runko syö vasta-aallokkoa tehokkaasti, ja keula ohjaa roiskeet tyylikkäästi sivuille. Tuulilasille roiskeita saa oikeastaan vain navakassa sivuvastaisessa ja keulaa tiukasti alas trimmatessa.

Sivuaallokossa ajettaessa noteeraa C26:n suhteellisen matalan painopisteen. Vauhdikas eteneminen on miellyttävän vakaata, eikä yletöntä keikkumista ilmene. Ainakin vielä metriseen myötäaallokkoon voikin sitten lasketella menemään aika huoletta vaikka ”lämä tiskissä”. 

Numeroiksi muutettuna se tarkoittaa noin 42–43 solmua, joten jo 300-hevosvoimainen ”perusmalli” tarjoaa varsin raikkaan suorituskyvyn, mikä tässä kilpailijaryhmässä on tosin muodostunut uudeksi normaaliksi. Tehokkaimmalla moottorivaihtoehdolla (400 hv) Lynxmar yltänee Arronetin ja Silverin tavoin 50 solmun rajapyykille, Anytec vielä viitisen solmua ylemmäskin.

Korkea huippunopeus ei ole kovinkaan tärkeä itseisarvo, mutta se mitä sillä nopeissa yhteysveneissä tavoitellaan, on laaja ja taloudellinen matkanopeusalue. Siinä Lynxmar onnistuu kohtuullisesti. Sen taloudellisin liukunopeusalue venyy liki 15 solmun laajuiseksi, ulottuen noin 18–32 solmuun, jolloin kulutus on 1,6–1,7 litraa meripeninkulmalla. Pääkilpailijoista taloudellisin on Silver, jonka kulutus jää 25 solmun vertailunopeudella 1,3 litraan meripeninkulmalla.

Hitaasti kiiruhtaminen palkitsee vähän, sillä kuuden solmun uppoumanopeudella kulutus asettuu 1,3 litran tuntumaan. Toisaalta nopeuden nostaminen 35 solmuun ja yli vie kulutuksen nopeasti kolmannelle litralle. 

Melutaso asettuu liukunopeuksilla 75–80 desibelin asteikolle. Selkein äänilähde on ohjaushyttiveneille tyypilliseen tapaan runkoäänet, joiden vaimentamiseen valmistaja hakee vielä parannusta. Yksi vaikuttava tekijä on hytin lattia, joka testiveneessä oli vielä paljasta alumiinilevyä. Jatkossa se saa pintaansa runkoääniä vaimentavan ja muutenkin hytin äänimaailmaa pehmentävän umpisolumuovipinnoitteen. Lisäeristyksen jälkeenkään C26 tuskin tulee yltämään kelluvalla hytillä varustettujen Arronetien meluttomuuteen, joka kirjataan kuutosella alkavin numeroin.

Ajettavuudessa Lynxmarin vahvin valtti löytyy kaarros- ja ääritilannekäytöksestä. Se kuuluu niihin harvemmin vastaan tuleviin venemalleihin, joiden kaarroskäytös vain rauhoittuu nopeuden myötä. Vielä 20 solmun nopeudessa kahden perättäisen 90 asteen mutkan sisältävä väistötesti saa aikaan pienen huojahduksen, mutta 25, 30 ja 35 solmun nopeuksilla somat liikkeet menevät läpi kuin kiskoilla. Kilpailijat kalpenevat.

Lynxmarin ajo-ominaisuudet ovat mainiot. Varsin täsmällinen ja yllätyksetön kaarroskäytös korkeissakin nopeuksissa tekee vaikutuksen.

Lynxmar C26 – Varman päälle 

Uutena tulokkaana Lynxmar ei mullista alumiinisten ohjaushyttiveneiden markkinoita C26:lla. Konsepti on kaikin puolin jo kilpailijoista tuttu, eikä kaiken huomion keräävää erityisominaisuutta oikein ole. Silti eväitä menestykseen ja oman paikan löytämiseen markkinoilta on.

Lynxmarin vahvuuksiin kuuluvat kaiken kattava vakiovarustus, laadukkaat ajo-ominaisuudet sekä yksityiskohtia myöten toimivat tilat ja sopusuhtainen tilaratkaisu, joista kuoriutuu käyttömukavuudeltaan ja tarkoituksenmukaisuudeltaan korkealuokkainen yhteysvene. 

Numeroarvoiltaan C26 on kilpailukykyinen, vaikkakaan ei luokkansa taloudellisin, nopein, hiljaisin eikä varsinkaan halvin. Toisaalta Lyxmarkin on suhteellisen taloudellinen, riittävän nopea ja kohtuullisen hiljainen, ja varusteet tasattuna myös hinta on suhteessa kilpailijoihin ymmärrettävämpi. 

Kun rakenteiden ja viimeistelyn laatuvaikutelmakin on hyvällä mallilla, on Lynxmarilla kokonaispaketti hyvin hallussa. Kahdeksanmetrisen alumiinisen yhteysveneen ostajan päätettäväksi jää, mihin se lopulta riittää.