Alukin C 650 (2023–) – Suomalaisten takoma ruotsinrauta

Miten kulkee?

C 650 on hinnoiteltu kolmella moottorivaihtoehdolla. Koska kaikki perustuvat samaan Mercuryn V6-moottorisarjaan, jää keskinäiset erot suhteellisen pieniksi. Tehoskaala on 175–225 hevosvoimaa ja hintaääripäiden ero vain kolmen tuhannen euron luokkaa. Euroistaan tarkan valinta on keskimmäinen, joka tarjoaa parhaan euro-hevosvoimasuhteen. 200-hevosvoimainen oli asennettu myös testiveneeseen.

Se onkin C 650:een juuri sopiva, huippunopeuden yltäessä 38 solmuun. Toimivasta nousulistattomuudesta kertoo lievä liukukynnys ja taloudellisen liukunopeusalueen alkaminen jo selvästi alle 20 solmun nopeudesta. Kulutus jää silloin kiitettävästi alle litraan meripeninkulmalla, mutta paljoa yli ei mene 20–30 solmun nopeusalueellakaan. 

Matkanopeuksilla eteneminen on mukavan hiljaista, sillä moottorin ääni jää alhaiseksi ja runkoäänetkin miellyttävän vaimeiksi. Aivan pääkilpailijoihin kuuluvan Arronet 20’5 Surprise -mallin selvästi alle 70 desibeliin jääviin huippuarvoihin Alukin ei kuitenkaan yllä, vaan matkanopeuksilla lukemat asettuvat 75 desibelin molemmille puolille.

Jossain määrin huomionarvoista on sekä moottorin äänimaailmassa että kulutuksessa tapahtuva selkeä muutos käyntinopeuden yltäessä 4 700 kierrokseen minuutissa. Sen jälkeen melutaso kasvaa selvästi ja kulutus nousee jyrkästi, tosin ei huippunopeuden ääriarvotkaan mitenkään tolkuttomia ole. Ero järkevimpiin nopeuksiin on kuitenkin selvä.

Aallokossa eteneminen kuuluu Alukinin ehdottomiin vahvuuksiin. Runko halkoo terävääkin aaltoa mukavasti, eikä tymäkkä täysalumiinirakenne vavahda kovemmistakaan iskuista. Sekä kuskin että kartturin mukavissa penkeissä on vakiona Grammerin iskunvaimennus, mikä säästää selkää ja kruunaa ajokokemuksen kovassakin kelissä. Alukin on kokoluokka huomioiden aidosti mukava yhteysvene säähän kuin säähän.

Kaarroksiin C 650 tuntuisi taittuvan rauhallisesti, mutta ääritilannekäytöstä ei käytännössä pystytty toteamaan, koska potkuri pito loppui vähänkin jyrkemmissä ja vauhdikkaammissa kaarroksissa kesken. Kyse voi olla tarkoituksellisesta varotoiminpiteestä tai pienestä moottorin rikaus- tai potkurivalintavirheestä.

Ohjaamon ergonomia on suurimmilta osin kelpotasolla. Esimerkiksi jalkojen polvi- ja käsien kyynärkulmat ovat istuttaessa luontevat ja näkyvyyskin varsin moitteeton. Tuulilasinpyyhkimiä on kolme eli myös ovessa olevalle ruudulle omansa, ja lämminilmasuuttimia neljä. Plotteria yltää ja pystyy sormeilemaan sujuvasti. Ainoaa ahdistusta aiheuttaa kaukohallintalaitteen asemointi varsin lähelle ratin kehää sekä oikean käden niukka kyynärtila ja kyynärnojan puute.

Mainos

Kuvat