Nimbus 495 Flybridge (2025–) – Harkitusti fiini

Miten kulkee?

Yksi syy siihen, että Nimbus päätyi suunnittelemaan 495:n Volvo Pentan IPS-voimalinjan ympärille, on sen tarjoama hallintalaite- ja ajoavustinteknologia. 495:ssa on vakiona Joystick Docking -satamahallintalaite ja portaaton keulapotkuri, mutta varsinainen herkku on reilun 23 000 euron päivitys Joystick Driving -pakettiin. 

Se liittää sauvaohjaimeen ohjauksen ja kaasunhallinnan liukunopeuksilla, autopilotin, taivasankkurin ja rantautumisavustimen, joka eliminoi tuulenpuuskien ja virtauksien vaikutukset veneen liikkeisiin. 

Rantautumisten lisäksi myös matka-ajaminen joystickilla on hyvin luontevaa. Kiihdyttäminen tapahtuu sauvaa eteenpäin työntämällä ja hiljentäminen vetämällä sauvaa taakse. Kun ohjaussauvan vapauttaa keskiasentoon, jää vene kulkemaan valitulla nopeudella. Suunnanmuutoksia voi tehdä aktiivisesti ohjaamalla, tai autopilottimaisesti asteen tai kymmenen asteen pykälissä sauvaa kiertämällä tai täppäämällä.

Lisävarustelistalta ja koeajoveneestä löytyy myös Garminin 360 asteen kamerajärjestelmä (28 000 €), joka näyttää rantautumistilanteissa surround-kuvaa suunta- ja varografiikoineen veneen ohjaamon monitoiminäytöillä. Perinteiseen kaavaan luottaville on toki tarjolla myös keulan ja perän ohjailupotkurit.

Kaikilla kilkkeillä varustettuna 495:n hallinta on hämmästyttävän helppoa ja ratin, kaasukahvojen, keula- ja peräpotkurien sekä autopilotin kanssa häsläämisen vaihtaa sekä matka-ajossa että rantautumistilanteissa aivan luontevasti joystickiin. Varsinkin, kun perinteinen vaihtoehtokin on olemassa.

Liikkeiltään 50-jalkainen flybridge-vene voi olla himpun hermostuttavakin ajokokemus. Pahimmillaan satamamanöövereissä vaihteiden ja kaasun käyttö aiheuttaa huomattavaa huojuntaa ja ryntäilyä. Uppoumanopeuksilla ja paikallaan ollessa jo pienehkökin aallokko voi keinuttaa ja matka-ajossa vene hakea asentoa puolelta toiselle. Suunnittelun puutteita voi toki paikata kalliilla vakaimella.

Nimbus tuntuisi osuneen 495:llä kuitenkin maaliin. Sen massa on hyvin hallittavissa, koska liikehdintä on levollisen rauhallista, vaikka korkeutta on. Ajossa painottuu mukavuus, vaikka ei Nimbuskaan ole aalloille täysin tunnoton. Keinuntaa tai tärskyjä ei ole kuitenkaan häiriöksi asti. Lisävarustelistalta löytyvää gyro-vakainta (70 000 €) jää kaipaamaan ehkä vain paljon Välimeren mainingeissa ankkurissa aikaa viettävä.

Myös kulkumukavuus liukunopeuksilla on kaikkinensa kunnossa. Koeajopäivänä Göteborgin edustalla vallinnut vajaan metrin korkuinen aallokko ei luonnollisestikaan 495:sta hetkauta. Alhainen melutaso kruunaa kokonaisuuden: 65 desibelin äänenpaine salongissa ja ohjaamossa ei ole paljon taustahuminaa kummempaa.

Iso massa pakottaa tieltään paljon vettä, mutta Nimbuksen nykymuodin mukaisesti pystyhkö keula heittää sitä varsin hallitusti sivuille. Joitakin pystykeulaisia kilpailijoita vaivaavasta märkyydestä ei koeajon puitteissa saatu viitteittä.

IPS-veneille tyypilliseen tapaan myös 495:n kääntösäde on liukunopeuksilla suuri. Normaaleihin suunnanmuutoksiin sillä ei ole merkitystä, mutta seikka on väistö- tai u-käännöstilanteen tullen hyvä olla tiedossa.

Liukuvarunkoisten veneiden tavoin 495:n kulutuskäyrä aaltoilee uppouma- ja liukunopeuksien välissä olevan epätaloudellisen liukukynnyksen takia. Käytännössä 495 kuluttaa 6–8 solmun uppoumanopeuksilla 1,5–2,5 litraa, 11 solmun räkäplaanissa noin 7,5 litraa, 18–22 solmun matkanopeusalueella 5,5–6,0 litraa ja 28,5 solmun huippunopeudella vajaat seitsemän litraa meripeninkulmalla. 

Dieselkapasiteetti on 1 700 litraa, joten kymmenen prosentin reservillä matkaa voi tehdä uppoumanopeuksilla 600–1 000 meripeninkulmaa ja liukunopeuksilla parhaimmillaan noin 250 meripeninkulmaa. Vaikka kulutuslukemat ovat kaikkiaan luokassaan kohtuullisia, kannattaa 495:lla, kuten isoilla liukuvarunkoisilla veneillä yleensäkin, miettiä millä nopeudella ajaa.

Mainos

Kuvat