Nimbus 495 Flybridge (2025–)– Harkitusti fiini

Mitä uutta?

Uusi 495 Flybridge on luonnollisesti Nimbuksella paljon vartijana. Se on selvästi aiempia malleja suurempi vene, johon on pyritty pakkaamaan Nimbuksen koko vuosien varrella opittu matkaveneosaaminen. Samalla 495 Flybridgen on määrä viedä pohjoismaisen matkaveneen konsepti maailmalle ja menestyä etenkin Välimerellä ja Pohjois-Amerikassa.

Identiteetti on ainakin vahva. Nimbus 495 huokuu heti ensikokemukselta samanlaista sisäistä harmoniaa kuin Volvo tai Saab parhaimmillaan. Tosin muotoilussakin on pientä konstikkuutta vaikkapa Volvo 740/760:n tapaan: voimakkaasti eteen kallistettu tuulilasi on Nimbuksen matkavenemalleissa uutta muotoilukieltä, joka ehkä jakaa mielipiteitä.

Nimbus kuvailee 495:sta trawler-tyyppiseksi matkaveneeksi ja eräänlaiseksi omaksi liikkuvaksi saareksi, jossa viihdytään pidempäänkin. Sen voi yhtä hyvin mieltää sekä nykyisten Coupe- ja Flybridge-mallien että aiempien Commander-mallien jatkumoksi.

495 Flybridge on edellä mainittuja nykyisiä ja aiempia malleja jonkin verran nopeampi. Siinä missä ne ovat akselivetoisia ja puoliliukunopeuksiinkin taipuvaisia, on 495 puhtaasti liukuvarunkoinen vene ja varustettu ensimmäisenä Nimbuksena Volvo Pentan IPS-pod-vetolaitteilla.

Yksi seikka, minkä 495 kätkee hyvin, on sivukansien epäsymmetrisyys. Se on ratkaisu, joka ei ole 50-jalkaisten flybridge-veneiden luokassa yleinen, mutta josta Nimbuksella on paljon kokemusta aiemmista malleista. Siksi ratkaisun hyvä toteutus ja toimivuus 495:ssa ei olekaan suuri yllätys. 

Paapuurin laitakin on 495:ssä täysin kuljettavissa, mutta leveämpi ja syvempi kulkuväylä on tuttuun tapaan styyrpuurin sivulla. Sen varrella on myös sivuliukuovi ja laitaportti, jotka helpottavat kipparin osallistumista rantautumisiin. 495:ssa ovi on välittömästi sisäohjaamon takapuolella, joten se ei aiheuta ongelmia ohjaamon ergonomialle ja on paremmin myös muun väen käytössä. Mainio ratkaisu.

Takakannen oleskelutilassa on skandinaavista twistiä, jonka luulisi kelpaavan muuallakin. Uniikki, katosta alas taittuva takaikkuna suojaa paitsi säältä, tuo peräparkkitilanteissa myös avotilassa oleskeluun yksityisyyttä. Molemmat sivut ovat suljettavissa näppärillä kuomuseinämillä. Näin hyvin suljettavissa olevaa takakannen avotilaa ei kilpailijoissa ole.

Miten kulkee?

Yksi syy siihen, että Nimbus päätyi suunnittelemaan 495:n Volvo Pentan IPS-voimalinjan ympärille, on sen tarjoama hallintalaite- ja ajoavustinteknologia. 495:ssa on vakiona Joystick Docking -satamahallintalaite ja portaaton keulapotkuri, mutta varsinainen herkku on reilun 23 000 euron päivitys Joystick Driving -pakettiin. 

Se liittää sauvaohjaimeen ohjauksen ja kaasunhallinnan liukunopeuksilla, autopilotin, taivasankkurin ja rantautumisavustimen, joka eliminoi tuulenpuuskien ja virtauksien vaikutukset veneen liikkeisiin. 

Rantautumisten lisäksi myös matka-ajaminen joystickilla on hyvin luontevaa. Kiihdyttäminen tapahtuu sauvaa eteenpäin työntämällä ja hiljentäminen vetämällä sauvaa taakse. Kun ohjaussauvan vapauttaa keskiasentoon, jää vene kulkemaan valitulla nopeudella. Suunnanmuutoksia voi tehdä aktiivisesti ohjaamalla, tai autopilottimaisesti asteen tai kymmenen asteen pykälissä sauvaa kiertämällä tai täppäämällä.

Lisävarustelistalta ja koeajoveneestä löytyy myös Garminin 360 asteen kamerajärjestelmä (28 000 €), joka näyttää rantautumistilanteissa surround-kuvaa suunta- ja varografiikoineen veneen ohjaamon monitoiminäytöillä. Perinteiseen kaavaan luottaville on toki tarjolla myös keulan ja perän ohjailupotkurit.

Kaikilla kilkkeillä varustettuna 495:n hallinta on hämmästyttävän helppoa ja ratin, kaasukahvojen, keula- ja peräpotkurien sekä autopilotin kanssa häsläämisen vaihtaa sekä matka-ajossa että rantautumistilanteissa aivan luontevasti joystickiin. Varsinkin, kun perinteinen vaihtoehtokin on olemassa.

Liikkeiltään 50-jalkainen flybridge-vene voi olla himpun hermostuttavakin ajokokemus. Pahimmillaan satamamanöövereissä vaihteiden ja kaasun käyttö aiheuttaa huomattavaa huojuntaa ja ryntäilyä. Uppoumanopeuksilla ja paikallaan ollessa jo pienehkökin aallokko voi keinuttaa ja matka-ajossa vene hakea asentoa puolelta toiselle. Suunnittelun puutteita voi toki paikata kalliilla vakaimella.

Nimbus tuntuisi osuneen 495:llä kuitenkin maaliin. Sen massa on hyvin hallittavissa, koska liikehdintä on levollisen rauhallista, vaikka korkeutta on. Ajossa painottuu mukavuus, vaikka ei Nimbuskaan ole aalloille täysin tunnoton. Keinuntaa tai tärskyjä ei ole kuitenkaan häiriöksi asti. Lisävarustelistalta löytyvää gyro-vakainta (70 000 €) jää kaipaamaan ehkä vain paljon Välimeren mainingeissa ankkurissa aikaa viettävä.

Myös kulkumukavuus liukunopeuksilla on kaikkinensa kunnossa. Koeajopäivänä Göteborgin edustalla vallinnut vajaan metrin korkuinen aallokko ei luonnollisestikaan 495:sta hetkauta. Alhainen melutaso kruunaa kokonaisuuden: 65 desibelin äänenpaine salongissa ja ohjaamossa ei ole paljon taustahuminaa kummempaa.

Iso massa pakottaa tieltään paljon vettä, mutta Nimbuksen nykymuodin mukaisesti pystyhkö keula heittää sitä varsin hallitusti sivuille. Joitakin pystykeulaisia kilpailijoita vaivaavasta märkyydestä ei koeajon puitteissa saatu viitteittä.

IPS-veneille tyypilliseen tapaan myös 495:n kääntösäde on liukunopeuksilla suuri. Normaaleihin suunnanmuutoksiin sillä ei ole merkitystä, mutta seikka on väistö- tai u-käännöstilanteen tullen hyvä olla tiedossa.

Liukuvarunkoisten veneiden tavoin 495:n kulutuskäyrä aaltoilee uppouma- ja liukunopeuksien välissä olevan epätaloudellisen liukukynnyksen takia. Käytännössä 495 kuluttaa 6–8 solmun uppoumanopeuksilla 1,5–2,5 litraa, 11 solmun räkäplaanissa noin 7,5 litraa, 18–22 solmun matkanopeusalueella 5,5–6,0 litraa ja 28,5 solmun huippunopeudella vajaat seitsemän litraa meripeninkulmalla. 

Dieselkapasiteetti on 1 700 litraa, joten kymmenen prosentin reservillä matkaa voi tehdä uppoumanopeuksilla 600–1 000 meripeninkulmaa ja liukunopeuksilla parhaimmillaan noin 250 meripeninkulmaa. Vaikka kulutuslukemat ovat kaikkiaan luokassaan kohtuullisia, kannattaa 495:lla, kuten isoilla liukuvarunkoisilla veneillä yleensäkin, miettiä millä nopeudella ajaa.

Kuvat

Sisäohjaamon vieressä oleva pieni korotettu kulmasohva on mainio matkustus- ja oleskelupaikka. Tuulilasin lisäksi myös sivuikkunoissa on pyyhkimet. Vasemmassa monitoiminäytössä näkyy surround-kameran näkymä.

Vaikka Nimbus on kuorruttanut uuden lippulaivansa monipuolisella hallintalaiteteknologialla, ei perusteissa ole kuitenkaan lintsattu: ajo-ominaisuudet ja käsiteltävyys ovat ilman avustimiakin kunnossa.

Yläohjaamon istumakorkeus ja ergonomia ovat keskimääräistä parempia. Navigointi- ja hallintalaitekokonaisuus on yhtä kattava kuin sisäohjaamossa.

Koska sivuovi on kuskin paikan takana, ei sisäohjaamon ergonomiassa ole läpikuljettavuuden tuomia kompromisseja.

Tuulilasinpyyhkimiä ja pesuria hallitaan kerrassaan mainiosti monitoimiratin siivekkeillä.

Joystick Driving -toiminto tuo sauvaohjausjärjestelmän koko potentiaalin käyttöön. Matka-ajo 495:lla on leppoisaa.

Mahtuuko mukaan?

Ulko-oleskelutilojen merkitys on korostunut viime vuosina matkaveneissäkin, mutta Nimbus ei ole asiaa ehkä aivan täysin palkein huomioinut. Tai sitten kyse on skandinaavisesta tarkoituksenmukaisuudesta.

Esimerkiksi maksimaalisen pitkän yläkannen sijaan Nimbus on toteuttanut flybridgen etupuolelle sisäohjaamoon ja -salonkiin antavan lasikattoluukun. Ylökannen takalippa on taas varattu aurinkopaneeleille. Valinnat tekevät 495:n flybridgestä väistämättä pienemmän kuin joissakin pääkilpailijoissa on.

Mutta ei 495:n yläkansi silti ahtaalta tunnu. Mukana on ohjaamon kaksi erillisistuinta, loikoilulavetti sekä 6–8 hengen U-sohva ja reilunpuoleinen pöytä. Oikeastaan ainoa puute suuremman koon lisäksi on pentterimoduuli. Sen asiaa saa ajamaan lisävarustelistalta vetolaatikkomallisen jääkaapin ja pöydän keskelle sijoitetun vesipisteen.

Keulakannelta löytyy nykytyylin mukaisesti laaja patjavarustus, jonka äärelle saa lisävarusteena pöydän. Silti keulassa istuskellaan ja oleskellaan pikemmin aurinkopedillä kuin muutamista kilpailijoista löytyvillä sohvilla.

Sen sijaan takakannen kulmasohva muodostaa mukavan oleskelutilan, mutta rajoittaa uimatasolle kulkemisen vain styyrpuurin takanurkkaan. Kulkuväylä sinänsä on toimiva ja täysin riittävä. Kookas uimataso on vakiona kiinteä, mutta moni investoinee lisävarustelistalta löytyvään hydrauliseen. Ellei sitten halua taka-ankkurivinssiä, jonka saa vain kiinteän uimatason yhteyteen.

Flybridge on kokoluokka huomioiden kompakti, mutta pöydän ääreen mahtuu silti kuusi, loikoilemaan kaksi ja ohjaamoon kaksi. Targa-kaari ja siihen kiinnittyvä bimini-top ovat lisävarusteita, kuten myös tiikkiturkki ja lujitemuovipöytä, jonka keskellä on kannen alla pesuallas ja hana.

Ulko- ja sisätilojen välinen seinä aukeaa suurimmilta osin, tehden sisäsalongista, pentteristä ja peräkannen oleskelutilasta yhtä suurta kokonaisuutta.

Keulakannella patjat ovat hyvällä istumakorkeudella, ja keskelle saa pöydänkin. Selkänojat vain jää uupumaan.

Kun siirrytään ulkoa sisälle, tullaan Nimbuksen vahvuusalueelle. Takakannelta sisään astuessa ensimmäisenä vastassa on pentteri.

Se muodostuu kansisalongin molempiin takanurkkiin asemoiduista kulmatiskeistä, joista styyrpuurin puoleiseen on asennettu pesuallas, astianpesukone ja liesiuuni. Pentterin etupäädyssä on apteekkarikaappimallinen astiakaappi, josta löytyy vakiovarustukseen kuuluva kahdeksan hengen astiasto. 

Pentterinurkkauksen sijainti pääoleskelutilojen välissä tekee 495:ssa ruoanlaitosta kodinomaisella tavalla sosiaalista puuhaa samalla, kun suuret ikkunat ja yläkaappien puuttuminen yhtä lukuun ottamatta takaavat myös ruoan laittajalle avarat näkymät. Takanurkan kulmaikkunan pyöristyskin on tehty taiten: maisema ei edes vääristy. Paapuurin pentterinurkkausta voisi kuvailla apukeittiöksi, jossa on kookkaan työtason lisäksi kaappitilaa ja pääjääkaappi.

Varsinainen kansisalonki on taka-avotilan kanssa samalla lattiatasolla olevaa pentteriä kahta matalaa porrasaskelmaa ylempänä ja edempänä. Styyrpuurin laidalle, pentterin ja sivuoven väliin, on saatu sovitettua kahden istuttava sohva, jonka etupääty on liikuteltavissa oleva rahi tai jakkara. Sohvan kiinteään päätyyn on upotettu vetolaatikkomallinen lisäjääkaappi, joten kylmät virvokkeet ovat salongissa käytännössä käden ulottuvilla. Selkänojan takana on puolestaan tila 43-tuumaisen tv:n hissille.

Paapuurin laita on varattu kookkaalle U-sohvalle ja sen keskellä olevalle suurelle pöydälle. Sohvalle asettuu tilan puolesta mukavasti kuusi henkilöä, ja neljään suuntaan avattavin pöytälevyin laajennettavan pöydän vaikutuspiiriin kaikkiaan 8–10 henkilöä. U-sohvan mukavuutta voi erikseen kehua: sen istuinosa on pitkä ja selkänoja miellyttävän korkea. Sohvat ovat Nimbuksessa ikkunoihin nähden myös sen verran korkealla, että ulos aukeaa hyvät näkymät.

Veneen ehkäpä paras paikka on kuitenkin ison sohvan edessä oleva pienempi kulmasohva. Se on täydellinen paikka matkan ajaksi kartturille tai parille, mutta myös loistava paikka ottaa hieman omaa aikaa ja tilaa vaikkapa kirjan tai päivän lehden parissa.

Kookkaat ikkunat tekevät kansisalongista valoisan ja varan. Näkyvyys sohvalta ulos on erinomainen. Styyrpuurin suoran sohva etupääty on liikuteltava rahi. Ison ja uhkean U-sohvan keskellä olevaa pöytää voi laajentaa joka suuntaan.

Pentteri on luontevalla paikalla sekä ulko- että sisätiloihin tarjoilua ajatellen. Pentteritasossa on pesualtaan ja lieden lisäksi myös lasku- ja työtilaa, se vain jää hiukan hankalasti nurkkaan ja lieden taakse.

Astiastolle on vetokaappi pentterin päädyssä.

Alakertaan majoituskannelle on katettu vakiona kolmen makuukajuutan ja kahden toiletin tilaratkaisu. Kajuutat on jaettu kolmeen kategoriaan, omistajansviittiin, vip-vieraskajuuttaan ja ”tavalliseen” kajuuttaan. Toileteista toinen on varattu lähtökohtaisesti vain omistajasviitin asukeille, toinen on yhteiskäytössä. Lukumääriltään ja kastijaoltaan kombinaatio on 50-jalan luokan standardin mukainen.

Omistajansviitin Nimbus on sijoittanut keskiveneeseen. Se hyödyntää luonnollisesti koko veneen leveyttä ja on varustettu molemmin puolin muodikkain, mutta nykymittapuun mukaan korkeintaan keskikokoisin runkoikkunoin. Keskeisesti sijoitetun parivuoteen kolmella sivulla on sujuvasti liikkumatilaa, vaikkakin lattiassa oin korkeuseroja. 

Parivuoteen lisäksi styyrpuurin puolella on divaani, paapuurin puolella penkki ja kookas meikkipöytä, jonkä ääressä istutaan vuoteen reunalla. Muu kalustus muodostuu kahdesta kookkaasta vaatekaappikokonaisuudesta. Valittamista on vaikea keksiä.

Huonosti eivät asiat ole muissakaan kajuutoissa. Keulakajuutan parivuoteen muoto ja mitat ovat kodinomaiset, ja sen vierustoilla on mainiot kaapit ja yötasot. Lattiapinta-alaa on täysin riittävästi, joskaan ei 50-jalan kokoluokan vip-kajuutaksi mitenkään erityisesti. Myöskään toilettiin ei ole omaa sisäänkäyntiä.

Suuret ikkunat antavat keulakajuuttaan mukavasti valoa ja kelpo näkymät, ja kajuutan molemmissa takanurkissa on molemmille asukkaille omat vaatekaapit. Niiden lisäksi pedattunakin helposti avattavan vuoteen alla on hyvin jäsennettyä säilytystilaa. 

Kolmoskajuuttaan on riittänyt reilusti lattiapinta-alaa, minkä on tosin mahdollistanut pitäytyminen kerrosvuoteessa. Muutamassa kilpailijassa tilaa on löytynyt vierekkäisille erillisvuoteille. 495:n kerrosvuoteet ovat kuitenkin verrattain ilmavat, joten majoittuminen niillä tuskin on ongelma.

Toiletit ovat ehkä yllättävänkin tasaveroiset. Ne edustavat kooltaan pikemminkin skandinaavista mukavuutta ja käytännöllisyyttä kuin joidenkin kilpailijoiden viljelemää suurieleisen ylellistä väljyyttä. Siltikin molemmissa toileteissa on hyvin varustetut ja tilavasti mitoitetut ”kuivat” puolet sekä ovella ja seinällä erotetut ja kattoon upotetulla sadesuihkulla varustetut märkätilat.

Nimbuksen mielestä 495 on selkeästi omistajan operoima perhevene, joten etenkin eteläeurooppalaisten valmistajien suosimaa peräpeilin miehistöhyttiä siihen ei ole saatavilla. 

Parivuode on itseoikeutetusti omistajapariskunnan sviitin keskeinen kaluste. Lattia nousee selvästi vuoteen sivustoilla ja kattorakenteissa on hintaluokka huomioiden yllättävän paljon paljasta kovaa muovia.

Toiletin perällä on suihkumomero.

Kuvan ulkopuolelle jäävien kahden korkean vaatekaapin lisäksi keulakajuutassa on riittoisasti muita säilytystiloja ja laskutasoja.

Mastersviitin toiletti on paapuurin laidalla pitkittän.

Kolmoskajuutassa on inhimillisen oloinen kerrosvuode ja varsin hyvin lattiapinta-alaa. Tilan saa vaihtoehtoisesti toimistoksi kalustettuna.

Keulakajuutan parivuode on sen verran korkealla, että askelma voisi olla hyvä lisä. Ilmavuutta, valoa ja avaruutta keulakajuutassa riittää.

Yleistoiletti on muodoltaan kuin vanhojen kaupunkien myymälä tai baari: julkisivu on kapea, itse tila syvä. Suihkukomeron kattoon on upotettu mastersviitin toiletin tavoin sadesuihku.

Vastinetta rahalle?

50-jalkaisten matkaveneiden markkina ei ole Suomessa suuri, kauppoja tehdään yleensä parin kolmen veneen vuosivauhdilla. Nimbuksen pääkilpailijoiksi Suomessa voidaan lukea italialainen Ferretti 500, englantilainen Princess F50, puolalainen Galeon 500 Fly, ranskalainen Prestige F4.9 sekä kotimainen Nord Star 49, vaikka se konseptiltaan muista vähän poikkeaakin. 

Kaikilla mainituilla on Suomessa aktiivinen ja vastuullinen myyjä, ja Ferrettia lukuun ottamatta mainittuja malleja on viime vuosien aikana myös myyty ja toimitettu Suomeen. Maailmalta mukaan vertailuun voisi poimia vielä esimerkiksi turkkilaisen Sirena 48:n, italialaisen Absolute Navetta 48:n sekä slovenialaisen Greenline 48:n.

Tekniikaltaan ja numeroarvoiltaan Nimbus on pääkilpailijoista lähimpänä Prestigeä, molempien ollessa rakennettu Volvo Pentan D6-IPS-voimalinjan ympärille. Princess ja Galeon ovat selvästi raskastekoisempia ja varustettu siksi pykälää tai kahta suuremmilla D8- tai D11-sarjan moottoreilla. 

Pienempien Nimbus-mallien tapaan myös 495 on luokassaan keskimääräistä selvästi paremmin vakiovarusteltu. Silti lisävarustelistalle jää paljon tärkeääkin ruksittavaa, osin jo pelkästään päällekkäisyyksien takia. Haluaako veneeseen lämmitys- vai ilmastointilaitteen, vai kenties molemmat? Riittääkö vakiona oleva litiumakusto maasähköllä, invertterillä ja aurinkopaneeleilla höystettynä, vai tarvitaanko generaattoriakin? Valintojen myötä 1,5 miljoonan euron lähtöhinta hypähtää jo varsin kattavasti varustellun testiveneen kohdalla 1,75 miljoonaan.

Prestigen vajaan 1,2 miljoonan alkaen hinta tekee siitä selvästi joukon edullisimman, tosin hintaero Nimbukseen ainakin hiukan kaventuu Prestigen laajemman lisävarustelutarpeen myötä. Princessin ja Galeonin hinnat starttaavat 495:n tavoin noin puolestatoista miljoonasta, Ferrettin niiden ja Prestigen välimaastosta. Galeon tarjoaa joukon runsaimmat kustomointimahdollisuudet, tosin kunnioitettavaa lisähintaa vastaan: esimerkiksi arvokkaimmat erikoissisustukset ovat yli 100 000 euron arvoisia ja avattavat laitaterassit sisältävä Beach Mode -paketti hieman alle.

Ruotsalaisilla automerkeillä on vahva identiteetti. Sen kärkenä on turvallisuus, mutta muutkin ominaisuudet ovat korkealla tasolla. Myös Nimbuksen identiteetti on vahva, vaikka sen määrittäminen on automerkkejä vaikeampaa, koska yhtä ylivertaista ominaisuuskärkeä ei ole.

Sitä ei käy kiistäminen, etteikö Nimbus 495 olisi mukava, tilava ja turvallinen. Mutta sekin voidaan todeta, ettei 495:ssä ole luokkansa suurinta flybridgeä, mahtavinta omistajan sviittiä, erottuvinta muotoilua, ylivertaisinta viimeistelyä tai huomiota kerääviä temppuja kuten aukeavia laitaterasseja. Mutta silti – tai juuri sen takia – kokonaisuus tuntuu hyvin harkitulta ja lopputulos harmoniselta, sanalla sanottuna Nimbusmaiselta. Bra jobbat!

Kuvat

Sivuoven kohdalla oleva laitaportti helpottaa etenkin kipparin osallistumista rantautumisiin. Kulkuaukon logolla varustettu kynnyslista on toki näyttävä, muttei kovin pitävä.

Peräkulmien knaapit ja köysivinssi on piilotettu luukun alle.

Yläohjaamon portaikko ei ole leveimpiä eikä loivimpia, mutta kuitenkin sujuvasti kuljettavissa.

Kaffekone se olla pitää. Kupeittain kahvia keittävät kahvikoneet ovat isoissa veneissä muotivaruste. Nimbukseenkin sen saa, ja vieläpä tehdaslisävarusteena. Hinta 674 euroa.

Konehuone on laaja mutta melko matala.

Hydraulinen uimataso erkanee sen verran kauas, että integroiduille portaille tulee käyttöä.

Ratin painikkeilla voi muun muassa käyttää audiolaitetta, töötätä ja zoomata. 360-asteen surround-kameranäkymä on autoissa jo melko tavallinen, mutta veneissä auton hintainen lisävaruste. Ei se ole hölmö joka pyytää, vaan se joka maksaa, vai miten se meni?

Omistajan kajuutan paapuurin laidalla on hiukan orvoksi jäävä penkki ja iso meikkipöytä. Katossa on pari terävää kulmaa, joita sopii varoa.

• Teksti: Jan Sjölund
• Kuvat: Nimbus ja Jan Sjölund
• Video: Nimbus