Nimbus Weekender 9 (2018–) – Tyyliä ja tunnelmaa

Miten kulkee?

Nimbus otti jo 2000-luvun alussa käyttöön ensimmäiset porraspohjansa, joten on luontevaa että myös W9:ssä on "ilmavoideltu" runko. Portaita on kaksi ja ne ovat melko keskellä runkoa ja suhteellisen lähekkäin toisiaan. Portaiden tehtävä on ohjata rungon ja veden väliin ilmaa ja siten vähentää kulkuvastusta.

Nimbuksien konehuoneissa on totuttu näkemään Volvo Pentan tuotteita, ja siltä osin tilanne on W9:n sisäperämoottoriversiossa ennallaan. Perämoottoripartneriksi Nimbus on valinnut Mercuryn.

Esittelyveneeseen oli valittu tehokkain, 350-hevosvoimainen Mercury, jolla saavutettiin varsin mallikkaasti 46 solmun huippunopeus. Se on samaa luokkaa kuin vastaavan tehoisilla Yamarin 88 DC:llä tai Silver Raptor DCz:lla, jotka kuitenkin ovat selvästi Nimbusta kevyempiä veneitä.

Taloudellisuudessa ei sen sijaan ole erityistä kehuttavaa, joskaa ei mitään kauhisteltavaakaan. 25 solmun vertailunopeudella W9 kuluttaa 1,7 litraa meripeninkulmalla, mutta taloudellisin liukunopeus löytyy vasta viitisen solmua korkeammalta, noin 30 solmun nopeudesta, jolloin kulutus putoaa desilitralla. W9:n taloudellisin liukunopeusalue, jolloin polttoainetta kuluu siis 1,6–1,7 litraa meripeninkulmalla, osuu tavanomaista korkeammalle ja laajemmalle 24–36 solmun nopeusalueelle.

Huippunopeudella bensaa palaakin sitten jo 2,5 litraa meripeninkulmalla, liukukynnykselläkin lähes yhtä paljon. Alle litralla meripeninkulman pääsee vain aivan tyhjäkäyntikierrosten tuntumassa.

Ero dieseliä polttaneisiin edeltäviin Nimbus-malleihin on selvä. Esimerkiksi 27 Nova S kulutti 260-hevosvoimaisella Volvo Pentan D4-dieselillä 25–30 solmun nopeudessa 1,1–1,2 litraa meripeninkulmalla, 36 solmun huippunopeudella ja liukukynnyksellä 1,5 litraa ja uppoumanopeuksilla puolesta litrasta litraan meripeninkulmalla.

Melutasoltaan uusi W9 on hillitty. Mercuryn suora kutonen käy samettisen pehmeästi, joten ajossa korva poimii suurimmaksi äänilähteeksi aaltojen mäiskeet runkoon. 75 desibelin mittaustulos 25 solmun vertailunopeudella on avoveneelle mainio.

Tasapainoisesta ajettavuudesta huomaa heti, että perämoottoriversio on ollut suunnitelmissa alusta asti. W9:n kohdalla kyse ei ole vain sisäperämoottoriveneen perämoottorimuunnoksesta.

Rungon v-kulma on kohtuullisen syvä ja keula on leveästä kansimuotista huolimatta melko terävä, joten aallot tasoittuvat W9:n alla varsin mallikkaasti ja vauhdikaskin eteneminen on kohtuullisen mukavaa. Mikään äärimmäinen aaltojennielijä W9 ei kuitenkaan ole, vaan pikemminkin suorituskykyinen perhevene, jonka suorituskykyä on helppo hyödyntää, vaikka tuuli ja aallokko vähän nousisikin.

Sunnuntaikurvailussa W9:n kaarroskäytös supervarmaa ja vielä äärirajojen tuntumassakin kohtuullisen rauhallista. Tarkoitushakuisesti ajettuna veneen keulan saa kaarroksissa hieman kaivautumaan veteen ja perän nousemaan. Potkurin pidon katoaminen päättää kuitenkin tilanteen ennen kuin keula varsinaisesti leikkaa tai perä pyrkii sivulle.

Arkiajossa selkein miinus menee moottoritrimmin käyttötuntumalle, jossa on puutteita sekä veneen kulkuasennon takapuolituntumassa että Mercuryn kaukohallintalaitteen trimminappulan peukalotuntumassa. Monen porraspohjaveneen tavoin myös W9:ssä moottoritrimmin käyttö vaikuttaa kulkuasentoon kokonaisvaltaisemmin kuin vain keulaa kohottaen tai laskien. Toisaalta kiihdytyksissä on mukavaa, kun keula ei nouse liukukynnyksellä pystyyn, vaikka liukukynnys etenkin kulutuslukemissa selkeänä erottuukin.

Trimmitasoina on vakiona automaattiset Zipwaket, jotka pitävät huolen siitä, että vene on vaaterissa sivutuulessa ja toispuoleisesti kuormattunakin.

Mainos

Kuvat