Sivustolla 48 vierailijaa

03.04.2019

Miten kulkee?

Petestep-rungon ideana on hallita rungon syrjäyttämän veden virtauksia ja roiskeita tavallista runkoa paremmin. Kyse ei siis ole porraspohjasta, jossa ideana on ohjata rungon alle ilmaa. Petestepin tavoitteena on ollut etenkin kulkumukavuuden parantaminen, mutta virtauksien ohjaamisella saavutetaan Petestepin mukaan myös taloudellisuutta parantavaa nostetta ja työntöä. Väitteiden tukena on Tukholman teknillisen korkeakoulun tutkimuksia sekä pohjarakenteelle myönnetty patentti.

Käytännössä tilanne on mainospuheiden lennokkuutta arkisempi. Koeajon puitteissa Petestep-teknologia toimivuutta on vaikea todentaa, muuten kuin arvioimalla Petestep-pohjalla varustettua Tigeria kokonaisuutena ja lähimpiin kilpailijoihin verrattuna. Kukaan ei tiedä millainen Tiger olisi jonkun muunlaisella pohjalla.

Suorituskyvyltään tai taloudellisuudeltaan Tiger ei ole teho- ja kokoluokassaan mitenkään käänteen tekevä vene. Se ei silti tarkoita, etteiko Tiger olisi suoritusarvoiltaan erittäinkin kilpailukykyinen.

Kumpikin testivene oli varustettu 150-hevosvoimaisella Hondalla, jolla molemmat saavuttivat yli 40 solmun huippunopeuden. BRZ oli kaksikosta marginaalisesti nopeampi.

Polttoaineenkulutus on varsin hillittyä, sillä taloudellisimmalla 18–28 solmun matkanopeusalueella kulutus jää 0,8 litran tuntumaan meripeninkulmalla. Myös melu on kiitettävän vähäistä, sillä desibelilukemat jäävät samalla nopeusalueella 74–78 desibeliin.

Tiger ylittää liukukynnyksen melko voimakkaasti keulaa nostaen, mutta asettuu liukuun jo 12 solmun nopeudessa. Kokonaiskuva kiihtyvyydestä jää vähän tahmeaksi.

Petestep-pohjan ylivoimaisesti parhaat puolet ovat kulkumukavuus ja runkoäänien hiljaisuus. Etenkin suoraan vastaiseen tai myötäiseen ajettaessa Tiger on kuin kotonaan aallonharjalta toiselle loikatessaan. Runko halkoo aaltoja pehmeästi ja ilman suurempaa pauketta, vaikka koeajolla aallonkorkeus lähenteli metriä.

Sivuaallokossa suuntavakaus jää hiukan puutteelliseksi veneen hakiessa aaltojen ylityksissä välillä omia linjojaan. Myös kaarroksissa ilmenee aallokossa ajoittaista levottomuutta. Pieneksi haitaksi arvioitiin myös keulan edestä ajoittain ylösnousevat roiskeet, joista toisinaan osa päätyy myös tuulilasin yli avotilaan. 

Tyvenessä tiukatkin väistökokeet sujuvat sen sijaan ilman yllätyksiä, jopa poikkeuksellisen sulavasti. Edes kaiken mielikuvituksen käyttäminen ratin ja kaasun käsittelyssä ei aiheuta epämiellyttäviä tai vaarallisia seurauksia.

Kuskin paikalle kotiutuu nopeasti, vaikka istumakorkeus on pari senttiä tavanomaista matalampi. Ergonomia on pääosin kunnossa, eli istuin on kohtuullisen mukava, hallintalaitteet tavoitettavissa eikä näkyvyydessä ole merkittäviä esteitä. Pientä petrattavaakin jää: hyvin kehittynyt takalisto noteeraa penkin kapeuden, kaasukäsi kyynärnojan puutteen ja ohjauspyörän kallistuskulman säätö toisi ajoasentoon viimeisen silauksen.


Kuvat

Nopeus, kulutus ja melutaso

kn

l/mpk

dB(A)

r/min

2,4 0,5 53 650 = tyhjäkäynti
3,8 0,6 59 1 000
5,2 0,7 61 1 500
6,5 0,8 66 2 000
7,6 1,2 70 2 500
12,5 1,0 72 3 000
18,8 0,8 74 3 500
23,3 0,8 74 4 000
27,9 0,9 78 4 500
32,9 1,0 80 5 000
35,8 1,2 81 5 500
40,8 1,3 83 6 200 = maksimi

 

> Silver Tiger DCZ + Honda BF150 XU
> Moottorin asennuskorkeus #2, 18" teräspotkuri
> Kuorma 2 henk. ja 25 l polttoainetta
> Tuuli 4–6 m/s, aallonkorkeus 20 cm