Silver Viper DCz (2020–) – Enemmän kokoa, enemmän vauhtia

Miten kulkee?

Ensivaikutelma Viperin ajettavuudesta on laadukas. Eteneminen on koeajopäivän pienessä aallokossa ja suuremmissa peräaalloissakin mukavaa. Kipparin iloksi ajofiiliksestä löytyy myös aimo ripaus urheilullisuutta, joka syntyy etenkin tarkasta hallittavuudesta ja silkasta nopeudesta. Ajettavuus antaa ymmärtää, että Viperiä voi olla hauska ohjastaa reippaalla matkanopeudella vähän isommassakin aallokossa.

Testiveneen sähköisellä tehostimella varustettu ohjaus on kevyt ja Viper reagoi ohjausliikkeisiin täsmällisesti. Hyvä kulkuasento löytyy kuin itsestään ja Viperin ratin taakse kotiutuu nopeasti.

Ja mikäpä on kotiutuessa, sillä ohjaamon ergonomia on pääosin mallikasta. Ajoasento on mukava, istuin tukeva ja etenkin kojelaudan alla on riittävästi jalkatilaa ja kookas jalkatuki. Ratti, plotteri ja  kaasukahva ovat sujuvasti käsillä, mutta kaasukäden kyynärtuki tulee mukaan vasta lisävarusteena, ja ainakin isokokoiselle ratti voisi olla inauksen ylempänä.

Tuulilasi antaa hyvän viimansuojan, mutta suhinoi suuremmissa nopeuksissa ja kojelaudan valkoiset pinnat peilaavat kirkkaana päivänä ajoittain häiritsevästi ikkunoihin. Korkeampi, istuimen ylös nostettavaa etureunaa hyödyntävä ajoasento, joka mahdollistaa havainnoinnin tuulilasin yli, ei ole ainakaan yli 185-senttiselle kuskille istuma-asennon veroinen. 

Moottorivaihtoehdot alkavat 150-hevosvoimaisesta, maksimitehosuositus on tuplasti enemmän. Se on Viperiin jo ehkä turhaakin, mutta palataan siihen  vähän myöhemmin.

Testiveneen 250-hevosvoimainen Honda tuottaa korkean, liki 48 solmun huippunopeuden. Hetken hurman sijaan kiinnostavampaa on poikkeuksellisen laaja, 18–35 solmun matkanopeusalue, jolloin kulutus pysyttelee varsin kohtuullisesti 1,0–1,2 litrassa meripeninkulmalla. Kulutuksen on tosin syytäkin olla kunnossa, sillä 140-litrainen polttoainesäiliö on luokan pienin. Melutaso pysyy miellyttävästi alle 80 desibelissä aina 35 solmun nopeuteen saakka. 

Paikaltaan lähtö ei ole ihan niin ripeää kuin korkea huippunopeus perusteella voisi odottaa, mutta vähän samaa raskaslähtöisyyttä on ollut havaittavissa muissakin Petestep-veneissä. Jyrkkä liukukynnys näkyy myös kulutuskäyrässä, joka käväisee yhdeksän solmun kohdalla korkeammalla kuin huippunopeudella. Käytännössä kynnys ylittyy kuitenkin 250-hevosvoimaisella Hondalla nopeasti ja vaivattomasti, vaikka se leikkaa alkukiihdytyksestä terävimmän tunteen pois. 

Uppoumanopeuksilla Viper kulkee liikoja kiemurtelematta ja hakeutuu liukuun nousun jälkeen luontevaan ja tasapainoiseen asentoon. Sivutuulta tai miehistöä ei koeajopäivänä niin paljoa ollut, että trimmitasoihin olisi tarvinnut turvautua muuta kuin kokeilumielessä. 

Moottoritrimmin käyttö vaikuttaa kulkuasentoon kokonaisvaltaisesti. Moottorin ylöstrimmaaminen nostaa koko venettä ylös vedestä, ei vain keulaa. Trimmausalueen laajuus tuntuu vähintäänkin riittävältä.

Viimeisen viiden solmun nopeusalueella meno tuntuu jo tyynessäkin varsin lennokkaalta ja ohjausliikkeiden kanssa saa alkaa olla tarkkana. Väistö- ja kaarroskokeet sujuvat normaaleilla matkanopeuksilla mallikkaan rauhallisesti ja ilman odottamattomia kuvioita, mutta ääritilanteissa käytös muuttuu selvästi levottomammaksi ja liikkeet rajummiksi.

Etenkin tiukoissa kaarroksissa moottorin 250 hevosvoiman, pitävän teräspotkurin ja lyhyen vesilinjan yhdistelmä laittaa Viperin rungon kaarrospito-ominaisuudet koville, ilman tehosuosituksen sallimaa viimeistä 50 hevosvoimaakin. Viime syksynä Viperin rungon peräosaan tehtiin pieniä muutoksia, millä valmistajan mukaan onnistuttiin ääritilannekäytöstä rauhoittamaan.

Mainos

Kuvat